Espanjan kulttuuri

EspanjaWiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Espanjan kulttuuriin ovat vaikuttaneet maan sijainnin lisäksi myös sen historia ja ne monet eri kulttuurit, jotka ovat hallinneet Iberian niemimaalla vuosituhansien saatossa

Vaikka maan eri osista kotoisin olevilla espanjalaisilla onkin jonkin verran yhteistä kulttuuriperintöä, espanjalaiselle kulttuurille on ominaista hyvinkin suuret alueelliset vaihtelut mm. perinteissä, tapa- ja ruokakulttuurissa, taiteissa ja jopa kielissä.

Sisällysluettelo

Espanjan kielet

Valtaosa Espanjan väestöstä puhuu äidinkielenään espanjaa, jonka omakielinen nimi on castellano tai español.

Vähemmistökielet

Espanjan alueella on kuitenkin myös muita kieliryhmiä, joista suurin on Katalonian alueella, Baleaareilla sekä osin eteläisessä Ranskassa puhuttava espanjan sukukieli katalaani (katalaaniksi català, espanjaksi catalán). Katalaaniin lukeutuu myös joidenkin luokitusten mukaan Valencian alueella puhuttu valenciano, joka kuitenkin valencialaisten itsensä mukaan on oma kielensä eikä katalaanin murre.

Baskimaan ja Navarran alueella noin puolet väestöstä puhuu äidinkielenään baskia, joka ei ole edes etäisesti sukua espanjan kielelle. Itse asiassa baskin kielen alkuperä on ainakin toistaiseksi tuntematon eikä sillä ole ainoatakaan tunnettua sukukieltä, joskin monia eri teorioita kielen alkuperästä on esitetty.

Kolmas merkittävä kieliryhmä Espanjassa on galegon kieli (espanjaksi gallego, jota puhutaan Galician alueella ja joka on läheistä sukua portugalin kielelle ja myös espanjalle.

Espanjan alueella puhuttavat romaaniset kielet ovat:

  • espanjan kieli
  • katalaani / valencia / baleaari
  • galego
  • asturian kieli (asturleonés eli bable)
  • oksitaanin variantti aranés
  • aragonian kieli (aragonés)

Toisin sanoen baskia lukuun ottamatta kaikki Espanjan alueella puhuttavat kielet ovat romaanisia ja niiden juuret ovat latinan kielessä.

Vähemmistökielten asema

Espanjan kieli on virallinen koko maassa ja käytännöllisesti katsoen kaikki ymmärtävät ja puhuvat sitä, mutta lisäksi paikalliset kielet ovat espanjan ohella virallisia kieliä seuraavilla itsehallintoalueilla:

  • Baleaarit ja Katalonia (katalaani)
  • Baskimaa ja Navarra (baski)
  • Galicia (galego)
  • Valencia (viralliselta nimeltään valenciano; lingvistisesti tarkasteltuna on katalaanin murre; valencialaisten mukaan oma kielensä)

Asturian kieli ei ole virallinen kieli Asturiassa, vaikka kieli onkin itsehallintoalueen erityissuojeluksessa ja sitä on haluttu vaalia mm. erillaisten lainsäädännöllisten toimenpiteiden avulla. (Astuurin Portugalissa sijaitseva variantti sen sijaan on virallinen kieli Portugalissa.)

Paikallishallinnot ovat myös muualla Espanjassa viime vuosina heränneet vähemmistökielten suojeluun - erityisesti sellaisilla alueilla kuin Katalonia ja Baskimaa, jossa vähemmistökieli saattaa maaseutualueilla olla itse asiassa enemmistökieli. Katalaanin ja baskin kieliä pitää hengissä lainsäädännöllisten seikkojen lisäksi myös vilkas kustannus- ja muu kulttuuritoiminta.

Muita Espanjan kieliä, mm. aragonian kieltä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, sillä niillä ei ole merkittävää määrää puhujia.

Nykykulttuuri

Vielä 1950-luvulla Espanja oli varsin erilainen muihin Euroopan maihin verrattuna. Se vieläkin elävä romanttinen kuva Espanjasta hyvin uskonnollisena aristokraattisten maanomistajien, lukutaidottomien maanviljelijöiden, värikkäästi pukeutuvien romanien ja härkätaistelijoiden maana oli tuohon aikaan vielä varsin lähellä totuutta. Tuolloin monissa Euroopan maissa sanottiinkin, että Afrikka alkaa Pyreneiltä, sillä Espanja miellettiin helposti kulttuurisesti lähemmäksi Afrikkaa kuin Eurooppaa.

Diktaattori Francisco Francon kuoltua v. 1975 Espanjakin alkoi muuttua ja avautua Eurooppaa kohti. Vuonna 1986 Espanja liittyi Euroopan Unioniin, ja nykyisin maa on moderni eurooppalainen demokratia. Vaikutteet muista kuin eurooppalaisista kulttuureista toki näkyvät nykypäivän Espanjassa edelleen - paitsi siksi, että ne ovat osa Espanjan historiaa, myös siksi, että Espanja on Euroopan suurin Etelä-Amerikasta ja Afrikasta tulevien siirtotyöläisten vastaanottajamaa.

Francon kuoleman myötä Espanjassa loppui myös sensuurin aikakausi, mikä mahdollisti lähes räjähdysmäisen vilkastumisen maan kulttuurielämässä monilla eri taiteen aloilla.

Diktatuurin päättymistä seurannut itsemääräämisoikeuksien myöntäminen eri alueille eli itsehallintoalueiden (comunidad autónoma) luominen antoi mahdollisuudet myös paikalliskulttuurin uudelle kukoistukselle. Sisällissodan jälkeen ja diktatuurin aikana paikalliskulttuurit eivät juurikaan kukoistaneet, vaan tiettyjä paikallisia tapoja ja mm. paikalliskielet saatettiin täysin kieltää. Esimerkiksi Kataloniassa ei saanut Francon ajalla puhua katalaania julkisilla paikoilla (sitä puhuttiin toki yksityisesti), ja myös julkisilla paikoilla kokoontuminen oli kielletty. Jalkapallo-ottelut olivat ainoa tapahtuma, joissa paikallisväestö sai kokoontua vapaasti, ja joidenkin teorioiden mukaan tämä onkin pääsyy siihen, miksi jalkapallo on Espanjassa niin suosittu urheilulaji.

Tavat

Koska Espanja on monikulttuurinen maa, eri alueiden tavat ja perinteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. On kuitenkin olemassa tiettyjä tapoja, jotka ovat yhteisiä koko Espanjalle. Näistä tärkeimpiä ovat ruokailutottumukset, baarikulttuuri sekä siesta.

Siesta

Siestaa pidetään yhtäältä hyvin espanjalaisena ilmiönä, toisaalta taas eteläisen Espanjan, erityisesti Andalusian ja Kanariansaarten tapana. Espanjalaiseksi siesta mielletään erityisesti Espanjan ulkopuolelta katsottuna, mutta espanjalaiset itse pitävät siestaa lähinnä andalusialaisena tapana. (Tosiasiassa siestaa on perinteisesti vietetty kaikissa Välimeren maissa.)

Siestalla tarkoitetaan keskipäivän kuumimpina tunteina pidettävää muutaman tunnin lepotaukoa – tapa, joka ainakin suuremmissa espanjalaisissa kaupungeissa on jo historiaa. Turistialueiden ulkopuolella sijaitsevat pienet paikalliset liikeyritykset toki sulkevat ovensa keskipäivän aikaan, mutta kyseessä ei niinkään ole traditio kuin käytännön syyt: Jos valtaosa väestöstä pääsee töistä kotiin vasta klo 18 - 20, pienten liikkeiden on pakko pitää ovensa auki iltayhdeksään tai -kymmeneen, jotta niiden toiminta olisi kannattavaa. Pitkien aukioloaikojen vuoksi pienyrittäjille on tavallisesti käytännöllistä pitää liike suljettuna lounasaikaan eli keskipäivällä (Madridissa ja Barcelonassa n. klo 13 - 17).

Ruokailutottumukset

Suuret yritykset eivät sulje oviaan keskipäivällä, mutta lounastauko on vielä varsin monissa yrityksissä 2 tuntia (n. klo 13 - 15), joskin tunnin mittaiset ruokatauot alkavat olla jo yleisempiä suurkaupungeissa. Espanjalainen elämänrytmi on siis edelleen jakautunut kahtia, vietettiinpä varsinaista siestaa tai ei.

Illallista espanjalaiset syövät italialaisten tapaan varsin myöhään, noin kello kymmenen aikoihin illalla. Ennen illallista saatetaan käydä iltakävelyllä ja kaupoissa. Illallisen jälkeenkin voi moni espanjalainen vielä lähteä tapaamaan ystäviään tai naapureitaan johonkin lukuisista lähibaareista.

On myös niitä, jotka nauttivat aamiaisensa mieluummin baarissa kuin kotona. Sanomalehtiä ei tavallisesti tilata kotiin, vaan ne ostetaan työmatkan varrella olevasta lehtikioskista, ja lehdenlukijoita näkyykin aamuisin paljon sekä baareissa että metroissa ja muissa julkisissa kulkuvälineissä.

Baarikulttuuri

Espanjalainen baarikulttuuri poikkeaa varsin paljon pohjoismaalaisesta baarikulttuurista. Espanjassa baarit ovat ystävien ja naapurien kohtauspaikka, ja baarissa saatetaan käydä myös koko perheen kanssa, isovanhemmat ja pikkulapset mukaanlukien. Baareissa käydään usein myös pelaamassa korttia tai shakkia ja katsomassa televisiosta tärkeimpiä urheilutapahtumia, erityisesti jalkapallo-otteluita.

Taide

Klassinen maalaustaide

Kuuluisia espanjalaisia taidemaalareita ovat:

Moderni maalaustaide

Modernin maalaustaiteen merkittävimpiä espanjalaisia edustajia ovat olleet:

Katso myös

Lähteet

  • es.wikipedia.org (espanjalaisen Wikipedian lähteenä on ollut englanninkielisen Wikipedian artikkeli samasta aiheesta v. 2005)
  • Englanninkielisen Wikipedia-artikkelin lähteenä on ollut: Pritchett, V.S.: The Spanish Temper. Alfred A. Knopf, New York, 1954.

Linkkejä

Henkilökohtaiset työkalut