Antonio Gala
EspanjaWiki
Antonio Gala Velasco eli Antonio Gala (s. 2. lokakuuta 1936 Brazatortasissa, Ciudad Realissa) on espanjalainen kirjailija.
Sisällysluettelo |
Elämä
Opinnot
Antonio Gala Velasco syntyi 2. lokakuuta 1936 Brazatortasin kylässä Ciudad Realissa Kastilia - La Manchassa. Vaikka Gala onkin syntyperältään manchalainen, häntä pidetään silti andalusialaisena, sillä hän vietti ensimmäiset elinvuotensa Córdobassa.
Antonio opiskeli isänsä pyynnöstä oikeustiedettä Sevillan yliopistossa (Universidad de Sevilla), ja Sevillasta hän siirtyi Madridiin opiskelemaan kirjallisuustiedettä ja filosofiaa sekä taloustiedettä ja politiikkaa. Hän myös valmistui kaikilta näiltä aloilta.
Opinnot päätettyään Antonio halusi tulla munkiksi, mutta hän on myöhemmin omaelämäkerrassaan (Ahora hablaré de mí) kertonut, että munkkien kurinalainen elämä ei sopinut hänelle ja niinpä hänet heitettiin pois luostarista.
Boheemielämää ja poliittista osallistuvuutta
Madridissa Antonio eli boheemielämää ja vaikutti mm. kirjallisissa piireissä ja teatterissa. Vuonna 1959 hän toimi filosofian ja taidehistorian opettajana ja sai toisen palkinnon Premio Adonáis -runokilpailussa runoteoksestaan Enemigo íntimo. Hän aloitti työt teatterissa ja lehtimiehenä, ja vuodesta 1963 hän on saanut elantonsa yksinomaan kirjoittamisesta.
1970-luvun alkupuolella Gala sairastui vakavasti ja oli vähällä kuolla. Hän kuitenkin selvisi sairaudestaan, mutta on sen jälkeen joutunut liikkumaan kävelykepin kanssa, ja kävelykepeistä onkin vuosien kuluessa tullut Galan tunnusmerkki.
Espanjan siirtyessä demokratiaan diktaattori Francon kuoltua Gala piileskeli eräässä museossa Murciassa, sillä Espanjan äärioikeisto oli uhannut tappaa hänet, koska häntä pidettiin uutena Lorcana. Gala olikin ideologialtaan vasemmistolainen ja hänellä oli yhteyksiä radikaaliin vasemmistoon. Hän myös osallistui aktiivisesti mielenosoituksiin ja muuhun toimintaan: hän mm. toimi Espanjan liittymistä NATO:on vastustavan kansanliikkeen johtajana.
Hän kirjoitti monia huomiota herättäneitä ja suosittuja artikkeleja El País -sanomalehteen, ja näitä artikkeleja on myöhemmin julkaistu kokoelmateoksissa. Hän julkaisi myös El Mundo -lehdessä lyhyitä proosamuotoisia artikkeleja (epigramas tai troneras) ajankohtaisista aiheista.
Kirjallinen ura
Galan lehtikirjoitukset saavuttivat suuren suosion ja hänestä tuli vuosien kuluessa yksi Espanjan myydyimmistä prosaisteista, näytelmäkirjailijoista ja runoilijoista.
Galan teokset sijoittuvat usein historialliseen ympäristöön ja yrittävät valottaa nykyhetken tapahtumia historian kautta.
Gala on tuotannollaan osoittanut, että hän hallitsee kaikki sanataiteen lajit runoista, esseistä ja proosateoksista näytelmiin, oopperalibrettoihin ja televisiokäsikirjoituksiin. Hän on saanut tuotannostaan useita runo- ja draamakirjallisuuspalkintoja.
1960- ja 1970-luvulla
Galan ura näytelmäkirjailijana alkoi v. 1963 ilmestyneellä teoksella Los verdes campos del Edén. Sitä seurasi neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Noviembre y un poco de hierba (1967), joka kertoo Espanjan sisällissodan jälkeen kotiinsa linnoittautuneesta tasavaltalaisesta.
Vuonna 1972 ilmestynyt näytelmä Los buenos días perdidos kertoo erään perheen kärsimyksestä heidän jouduttuaan huijauksen uhriksi. Heti seuraavana vuonna Gala julkaisi el Cidin aikakaudelle 1000-luvun alkupuolelle sijoittuvan historiallisen näytelmän Anillos para una dama (1973).
Vuonna 1974 Galalta ilmestyi jälleen uusi näytelmä, Las cítaras colgadas de los árboles. Tämänkin näytelmän tapahtumat sijoittuivat historiaan, 1500-luvulle.
¿Por qué corres, Ulises? (1975) viittasi Odysseuksen hahmon kautta espanjalaiseen käsitykseen macho-miehestä.
1980-luvulta nykypäivään
Muita tunnettuja Galan näytelmiä ovat Petra regalada (1980), joka ilmestyi juuri Espanjan siirryttyä demokratiaan (näytelmän päähenkilönä oli prostituoitu Petra), El hotelito (1985), joka oli satiirinen kuvaus uudesta itsehallintoalueiden Espanjasta sekä Séneca o el beneficio de la duda (1987).
Galan näytelmät ovat olleet hyvin suosittuja erityisesti yleisön keskuudessa - kriitikoilta niille ei ole aina riittänyt ymmärrystä. Näytelmien lisäksi Gala on myös osallistunut televisiosarjojen tekemiseen. Näistä tunnetuin on Paisaje con figuras. Lisäksi Gala on kirjoittanut libreton Kristoffer Kolumbuksesta kertovaan oopperaan Cristóbal Colón (1989).
Gala tunnetaan kirjallisen tuotantonsa ohella myös taiteen mesenaattina. Hän perusti 1980-luvulla rahaston, Fundación Antonio Gala, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria taiteilijoita mm. myöntämällä heille stipendejä.
Gala prosaistina
Romaanikirjailija Galasta tuli vasta varsin myöhäisessä vaiheessa: hänen ensimmäinen romaaninsa El manuscrito carmesí ilmestyi vasta v. 1990. Esikoisromaani oli kuitenkin yleisömenestys, niin kuin olivat myös sitä seuranneet romaanit La regla de tres ja La pasión turca. Näistä jälkimmäinen on nähty myös valkokankaalla Vicente Arandan ohjaamana ja jää siis myös Espanjalaisen elokuvan historiaan.
Gala on julkaissut myös lyhytproosaa: Águila bicéfala (1993) on kokoelma kirjoituksia rakkaudesta ja Los invitados al jardín (2002) novellikokoelma.
Lisäksi Gala on julkaissut humoristisen omaelämäkertansa, Ahora hablaré de mí (2000).
Teokset
Näytelmät
|
|
|
Runoteokset
|
|
|
Artikkelit
|
|
|
Kertomakirjallisuus
|
|
|
Muut teokset
|
|
|
Palkinnot
Antonio Gala on saanut uransa aikana useita palkintoja ja tunnustuksia. Näistä tärkeimpiä ovat:
- Premio Adonais, toinen sija runoteoksella Enemigo íntimo (1959)
- Espanjan kansallinen teatteripalkinto El Premio Nacional de Teatro Calderon de la Barca komediasta Los Verdes Campos del Edén (1963)
- Planeta-kirjallisuuspalkinto romaanista El manuscrito Carmesí (1990)
Lisäksi Gala on saanut Kastilia - La Manchan kunniamitalin, Medalla de Castilla-La Mancha ja vuonna 1985 hänet valittiin Andalusian "suosikkipojaksi" (Hijo Predilecto de Andalucía).
Lähteet
- es.wikipedia.org (viitattu 27.5.2007)
