Adolfo Suárez González
EspanjaWiki
Adolfo Suárez González (s. 25.9.1932 Cebreros), Suárezin ensimmäinen herttua (I Duque de Suárez), on espanjalainen poliitikko. Hän toimi Espanjan pääministerinä (Presidente del Gobierno) vuodesta 1976 vuoteen 1981.
Sisällysluettelo |
Elämä ja ura
Koulutus ja poliittisen uran alku
Adolfo Suárez Gonzáles syntyi Ávilan maakunnassa sijaitsevassa Cebrerosin kylässä 25. syyskuuta 1932.
Hän valmistui lakitieteen lisensiaatiksi ja asianajajaksi Salamancan yliopistosta ja toimi useissa eri tehtävissä suojelijanaan tunnetun ministeri Fernando Herrero Tejedorin alaisuudessa Francon diktatuurin aikana.
Vuonna 1969 Suárez siirtyi lakimiehen tehtävistä RTVE:n eli Espanjan yleisradion (Radio Televisión Española) pääjohtajaksi. Hän oli toiminut RTVE:ssä muissa tehtävissä vuosina 1964 ja 1968, ja pääjohtajana hän toimi vuoteen 1973 asti.
Suárez toimi samanaikaisesti myös politiikassa ja Francon kuoltua hänet nimitettiin Carlos Arias Navarron 11.12.1975 perustetussa hallituksessa ministeriksi.
Nousu pääministeriksi
Heinäkuussa 1976 kuningas Juan Carlos I antoi Suárezin vastuulle seuraavan hallituksen perustamisen ja francolaisen järjestelmän jäänteiden purkamisen. Tällöin Suárez oli vielä varsin tuntematon nimi espanjalaisessa politiikassa.
Suárez onnistui romuttamaan francolaiset poliittiset ja sotilaalliset rakenteet ja näin edistämään Espanjan siirtymistä diktatuurista demokratiaan. Tehtävä oli vaikea, sillä koko Espanjan sotilaallinen johto muodostui sisällissodassa taistelleista francolaismielisistä sotilashenkilöistä.
Suárezin apuna hänen poliittisessa uudistusprojektissaan (Proyecto de Reforma Política) toimivat Torcuato Fernández Miranda ja Manuel Gutiérrez Mellado, ja vuoteen 1979 tultaessa espanjalaisen politiikan ja hallinnon francolaiset rakenteet olivat lähes täysin uudistettu.
Ensimmäinen demokraattisesti valittu pääministeri
15. kesäkuuta 1977 Espanjassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit sitten vuoden 1936. Adolfo Suárez ja hänen keskustaoikeistolainen UCD-puolueensa (Unión de Centro Democrático) voittivat vaalit ja niin Suárezista tuli Espanjan ensimmäinen demokraattisin vaalein valittu pääministeri.
Näiden vaalien jälkeen muodostettu Espanjan parlamentti (Cortes Generales) hyväksyi Espanjan uuden perustuslain joulukuussa 1978.
Vuoden 1979 maaliskuussa Suárez voitti jälleen kerran parlamenttivaalit ja aloitti kolmannen kautensa Espanjan pääministerinä. Suárez teki tällä hallituskaudellaan kuitenkin joitakin virheitä, mm. sen, että hän ei esitellyt hallitusohjelmaansa Espanjan kongressille. Hän sai tästä syystä vastustajakseen joitakin sellaisia puolueita, jotka olivat aikoneet tukea häntä (mm. Andalusian sosialistipuolueen eli Partido Andalucistan). Parlamenttivaalien voittoa himmensi Suárezin kannalta myös saman vuoden huhtikuussa järjestetyt paikallisvaalit, joissa vasemmisto (PSOE ja PCE) nousi kaikkien Espanjan merkittävimpien kaupunkien hallitusten johtoon. (Oppositio siis johti käytännöllisesti katsoen kaikkia Espanjan suurimpia kaupunkeja, mikä ei lainkaan helpottanut hallitustyötä.)
Kolmas pääministerikausi oli Suárezille poliittisesti hyvin vaikea. Hänellä oli vaikeuksia paitsi opposition, myös kuningas Juan Carlosin ja oman puolueensa kanssa, ja niinpä hän päätyikin 29. tammikuuta 1981 eroamaan virastaan.
Eropuheessaan Suárez totesi: "En halua, että demokraattinen yhteiselo olisi - jälleen kerran - vain pieni välietappi Espanjan historiassa." (Yo no quiero que el sistema democrático de convivencia sea, una vez más, un paréntesis en la Historia de España.) Tästä pääteltiin, että Suárez erosi Espanjan asevoimien johdon painostuksesta. Nämä epäilykset saivat tukea, kun armeijan edustajat tekivät Suárezin seuraajan Leopoldo Calvo-Sotelon virkaanastujaispäivänä vallankaappausyrityksen (golpe de estado).
Jotkut politiikantutkijat ovat kuitenkin uskoneet, että sotilasjohto ei vaikuttanut pääministerin eroon, vaan ero johtui sekä Suárezin henkilökohtaisesta väsymisestä poliittiseen tilanteeseen että hänen huonoista väleistään Espanjan kuningashuoneen kanssa.
Kuningas Juan Carlos kuitenkin myönsi vielä samana vuonna Suárezille aatelisen arvonimen hänen ansioistaan Espanjan siirtymäkaudella. Näin entisestä pääministeristä tuli Suárezin herttua (Duque de Suárez).
Myöhempi poliittinen ura
Eronsa jälkeen Suárez yhdessä muutamien muiden UCD:n entisten johtohahmojen kanssa uuden puolueen, Centro Democrático y Social (CDS) ja tuli valituksi uuden puolueensa riveistä parlamenttiin vuosina 1982, 1986 ja 1989.
Vuonna 1991 Suárez erosi tehtävästään CDS:n puheenjohtajana puolueen huonon kunnallisvaalimenestyksen vuoksi. Samalla Suárez jätti politiikan pysyvästi.
Vuonna 1996 Espanjan prinssi Felipe ojensi Suárezille nimeään kantavan Premio Príncipe de Asturias de la Concordia -palkinnon tämän ansioista Francon diktatuuria seuranneen ns. Espanjan siirtymäkauden (transición española) aikana.
Yksityiselämä
Sekä Suárezin vaimo Amparo Illana Elórtegui että hänen vanhin tyttärensä Marian Suárez Illana kuolivat 2000-luvun alkupuolella syöpään. Myös Suárezin toinen tytär, televisiojuontajana työskentelevä Sonsoles Suárez on sairastanut syöpää.
Marianin ja Sonsolesin lisäksi Suárezilla on myös kolme muuta lasta, oikeistopuolue PP:ssä toimiva Adolfo sekä Laura ja Javier.
Suárez ei ole enää 2000-luvulla ole ollut mukana politiikassa eikä myöskään esiinny lainkaan julkisuudessa. Syynä tähän on hänen sairastamansa Alzheimerin tauti. Hänen poikansa Adolfo on kertonut julkisesti sairauden olevan niin vakava, että Suárez ei edes muista olleensa Espanjan pääministeri.
Tiesitkö, että...
- Suárez ei ole enää nykyisin mukana politiikassa eikä myöskään esiinny lainkaan julkisuudessa. Syynä tähän on hänen sairastamansa Alzheimerin tauti. Hänen poikansa mukaan sairaus on niin vakava, että Suárez ei edes muista olleensa Espanjan pääministeri.
Lähteet
- es.wikipedia.org (viitattu 6.6.2007)
Linkkejä
- www.adolfosuarez.es - Suárezille omistettu internet-sivusto (es)
- Fonoteca de Radio - Adolfo Suárez (es)
