27.09.2005 20:58

Correos España eli Epsanjan posti ja muita kauhutarinoita

Espanjalainen ostoskärry

Kävin äsken viemässä kirjatun kirjeen postiin, ja koska kokemuksesta tiedän, että täällä sekä kirjaamattomat että kirjatut kirjeet joko häviävät tai niitä muuten vaan auotaan, teippailin sen eilen illalla oikein hienosti niin umpeen, että saa olla aikamoinen akrobaatti, joka kirjeeni aukaisee.

Tällä kertaa jonotin vain kymmenen minuuttia tavallisen puolen tunnin tai jopa tunnin sijaan, joten olin aika tyytyväinen tiskille päästessäni. Virkailija siinä sitten katseli kirjettäni, tuumaili ja sanoi: “Niin, tämä kirjeiden teippaaminen on kyllä kiellettyä, että en oikein tiedä, voinko hyväksyä tämän.”

Kävimme tämän jälkeen pitkää ja kiihkeää keskustelua siitä, miksi teippaan kirjeeni. Kerroin hänelle hyvin yksiselitteisesti, kuinka monet CD-levyt, lehdet, kirjat ja pienemmätkin rahanarvoiset esineet ovat hävinneet kirjatuista kirjeistäni. Hän totesi siihen, että niistä pitää tehdä valitus, ja kun minä kerroin tehneeni sellaisia jo useampia kappaleita, suullisesti, puhelimitse, sähköpostitse ja vielä ihan tavallisen postinkin kautta eikä niistä ole ollut mitään hyötyä, hän vihdoinkin jousti ja sanoi, että jos pistän nimikirjoitukseni teipin päälle, voin lähettää kirjeen.

Virkailija selitti minulle, että jos teippaan kirjeen, annan oikeastaan vielä paremman syyn mahdolliselle varkaalle avata kirjeen; hänhän voi (virkailijan sanojen mukaan) vetää teipit auki ja pistää sitten vaikkapa tummempaa teippiä päälle. Tästä syystä virkailija pyysikin nimikirjoitustani teipin poikki, ja oikeassa hän toki oli, joten en minä hänen vuokseen kiihtynyt, vaan kaikista niistä syistä, jotka hänelle siinä tuohduksissani kerroin. Olen nimittäin Espanjan postin ansiosta menettänyt yhteensä ainakin 300 euroa näiden vuosien aikana, kenties jopa enemmän.

Olen teipannut kirjeitäni jo pari vuotta, eikä minulle ole koskaan aikaisemmin sanottu, että se olisi kiellettyä, mutta väliäkö hällä; opinpa taas jotakin uutta, enkä enää vetele teippejä kuoren ympärille.

Näitä postin häviämisiä muuten sekä kuulemani että näppituntumani mukaan tapahtuu yleensä juuri meille ulkomaalaisille; eli jos kuoressa on ulkomaalainen nimi ja kirje tulee ulkomailta, ja siellä vielä vaikuttaa olevan jotakin mielenkiintoista sisällä… ¡Adiós! (Syynä ilmeisesti se, että ajatellaan, ettei ulkomaalainen osaa kieltä riittävästi voidakseen valittaa.)

Tutustuin pari vuotta sitten sattumalta erääseen paikalliseen, joka oli aiemmin ollut postissa töissä, ja hän sanoi minulle: “Älä koskaan, milloinkaan lähetä mitään rahanarvoista postitse, jos vain voit sen jotenkin välttää. Siellä avataan kaikki, mistä on jotakin hyötyä. Lehdet luetaan ja CD:t joko varastetaan tai kopioidaan ja paketoidaan uudestaan.”

Suomenkielisten lehtien kanssa minulla ei ymmärrettävistä syistä ole koskaan ollut mitään ongelmia, mutta muutoin kaikki tosiaankin tuntuu kelpaavan. Ja kyllähän niitä valituksia aina voi tehdä, varsinkin kirjatuista kirjeistä, joskaan niiden häviämistä ei kukaan korvaa, jollei kirjettä ole vielä kirjaamisen lisäksi vakuuttanut.

Hah! Kuvitelkaahan mitä tahansa muuta kuljetuspalvelua, vaikkapa bussikyytiä, jossa tavallinen kyyti maksaa esim. yhden euron. Kirjattu kyyti eli perille meno maksaa kaksikymmentä euroa, ja matkustajan on toki parempi kirjata itsensä, sillä eihän sitä koskaan tiedä, pääseekö sitä perille vai ei… Jos sitten matkustajalle tosiaankin sattuisi jotakin matkan varrella eikä hän pääsisikään perille tai peräti katoaisi kokonaan, eikä hänellä sattumalta olisikaan viidenkymmenen euron hintaista vakuutettua kyytiä, ikävämpi homma… Omaiset voisivat toki valittaa bussiyhtiöön, ja onhan sekin jo hieno palvelu.

Kommentit

[...] Ha-haa! Jollei tule, niin teen… teen… Teen mitä? No, uuden valituksen tietysti! En tietenkään saa rahojani takaisin, eikä kirjeenikään tule perille, mutta saanpahan taas muotoilla yhden kauniilla ja korrektilla espanjalla kirjoitetun valituskirjeen. [...]

Kategoriat: