Pöö!
Täällä sitä taas ollaan; tällä kertaa keskellä yötä. K-si sukassa, mutta sehän ei ole mitään uutta.
Lyhyehkönä selityksenä mainittakoon, että minulla ei ole ollut yhtään vapaapäivää viimeisimmän päivityksen jälkeen (viikonloput mukaan lukien). Siksi siis tämä pitkä hiljaisuus.
Kaikenlaista on näinä viikkoina sattunut ja tapahtunut (itse asiassa noista tapahtumista voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin, mutta jätetään se ainakin toistaiseksi väliin). Naapurit ovat täysissä riidoissa keskenään ja huutavat toisilleen harva se päivä rappukäytävässä, sillä yksi rappukäytävämme asukkaista oli jostakin syystä päättänyt poistaa yhden rakennuksemme kantavista rakenteista eikä nyt halua maksaa muuta kuin pienen osan sen palauttamisesta entiselleen.
Tämä on siis tällä kertaa se syy, miksi olen hieman k-si sukassa, sillä emme olleet inzinöörin kanssa laskeneet tämän kevään budjettiin ylimääräistä 400-800 euron menoa siksi, että jollekin naapurille tulisi mieleen poistaa rakennuksen kantavia osia. (Pitäkäähän aina tällainen budjettivara varmuuden vuoksi, jos muutatte Espanjaan.)
Nooh, olen minä kyllä ollut k-si sukassa muutenkin, itse asiassa jopa ihan konkreettisesti. Olen oppinut käytännössä, mitä suomalainen sanonta “k-si sukassa” oikein tarkoittaa.
Kävi nimittäin näin: Etsiskelin yksikseni lounasravintolaa ja harhailin pitkin Parsseloonan katuja. Silmiini sattui mielenkiintoinen paikka, jossa luvattiin mm. tiibetiläistä ruokaa. Minähän heti tietysti pysähdyin tuijottelemaan ravintolan edessä olevaa ruokalistaa.
Lueskelin siinä listaa kaikessa rauhassa, mutta yhtäkkiä alkoi tuntua epämukavalta: ihan kuin jalat olisivat märät, vaikka ei satanut. Vasta, kun olin lukenut listan loppuun asti, tajusin, että seisoin jalkakäytävällä olevassa parin sentin syvyisessä kuopassa, johon oli pissinyt (kai) joku koira. Olin siis melkein nilkkoja myöten k-sessa.
Uskaltauduin kaikesta huolimatta ravintolaan sisälle, mutta pyysin vain baaritiskiltä jotakin nopeasti kotiin vietävää ja yritin samalla huomaamattomasti nuuhkia jalkojani (jos nyt ihminen yleensäkään voi huomaamattomasti nuuhkia jalkojaan!).
Kun kävelin lounaspaketti kainalossa ja sukat pissistä märkinä lätisten kotia kohti, mietiskelin, tätäkö se suomalainen sanonta sitten loppujen lopuksi tarkoittaakin…
Täällä Kafkakoski, Parsseloona (ja kaikki entisellään).
Raapusteli: Kafkakoski
Kategoriat:
Barcelona ja Espanja
Sellaista ainakin täällä pohjoisessa uutisoitiin…
