31.08.2007 21:02

Aina löytyy tilaa sille, joka käyttää…

Juoksin tänään töistä kotiin tullessani hirveällä kiireellä metroon ja koska vapaita istumapaikkoja ei ollut, jäin seisomaan ja tartuin lähimpään tankoon, joka (kuten paikallisissa metrojunissa aina) oli aivan penkkien vieressä.

Heti kainaloni alla istui nainen, joka tankoon tarttuessani katsoi minuun, piti sormillaan nenästään kiinni ja hoki (kovalla äänellä): “Nassolo! Nassolo!” ja pulputti jotakin kielellä, joka mielestäni oli italiaa, mutta josta en ymmärtänyt sanaakaan (vaikka standardi-italiaa minä kyllä ymmärrän).

Yritin muutamassa sekunnissa päätellä, mitä nenäänsä pitelevä, kainaloni alla istuva ihminen solkotti vieraalla kielellä, ja koska tänään oli kuuma päivä ja olin juuri juossut, tulkitsin tietysti, että rouva tarkoitti minun haisevan hielle. Vaikka onkin olettaakseni aika harvinaista, että joku sanoisi tuntemattomalle ihmiselle kovaan ääneen: “Rouva, te haisette pahalle!”, ajattelin kuitenkin, että nainen tarkoittaa tätä, sillä sanan osat kuulostivat etäisesti tutuilta: nasal liittyy nenään ja olo kuulostaa espanjan sanalta olor eli ‘haju’. Säikähdin ja nolostuin ihan hirveästi ja irrotin heti otteeni tangosta (ja tietysti melkein kaaduin, sillä metrossa on pakko pitää jostakin kiinni). Varmasti punastuinkin, sillä kaikki tuntuivat tuijottavan meitä, koska rouva tosiaan puhui varsin kovalla äänellä.

Nolo!

Vaikka olin jo irrottanut otteeni tangosta eikä kainaloni enää heilunut rouvan nenän yläpuolella, hän silti hoki edelleen nassoloaan. Pyysin häneltä anteeksi espanjaksi ja sanoin, etten ymmärrä. Hän osoitti vieressään istuvaa poikaa ja huusi vielä kovemmalla äänellä jotakin, josta en ymmärtänyt mitään, mutta nyt hän keksi onneksi imitoida niistämistä ja tajusin, että hän pyysikin nenäliinaa pojalleen.

Huh, kyllä helpotti, ja minulla onneksi oli myös nenäliina, jonka annoin pojalle. En tiedä, miten kanssamatkustajat olivat tulkinneet tilanteen, mutta katsoin varmuuden vuoksi heihin hyväksyntää hakien. Yksi, selvästikin paikallinen nainen hymyili minulle hyvin leveästi ja ymmärsin, että hän oli ainakin tajunnut väärinymmärrykseni.

Loppumatkan mietin kulttuurienvälistä kommunikointia ja elekieltä – erityisesti sitä, millaisia väärintulkintoja saattaa tapahtua ihan sellaisia eleitä tehtäessä, jotka yhdessä kulttuurissa ovat täysin jokapäiväisiä. Kukaan suomalainen ei varmaankaan pahastu amerikkalaisesta OK-merkistä (etusormi ja peukalo koukkuun ympyräksi), mutta kuulemani mukaan tämä on Kreikassa sama kuin keskisormen näyttäminen amerikkalaisessa kulttuurissa. Japanissa haukotteleminen on epäkohteliasta, joissakin kulttuureissa taas jalkapohjan paljastaminen (esim. nostamalla jalka polven päälle) on erittäin epäkunnioittavaa. Espanjassa taas sellainen ihminen, joka ei katso puhekumppaniaan koko ajan silmiin, on epäluotettava – mistä syystä moni suomalainen muuten saattaa espanjalaisen mielestä olla vähintäänkin outo tyyppi, jollei jopa täysi idiootti. (Tämä muuten kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa olla kaupallisissa suhteissa espanjalaisten kanssa.)

Espanjalaiset käyttävät huomattavasti enemmän eleitä kuin me suomalaiset, jotka emme… öh… käytä lainkaan elekieltä. Me kommunikoimme hiljaisuuksilla: on normaali hiljaisuus, kiva hiljaisuus, tyytyväinen hiljaisuus, romanttinen hiljaisuus, seksuaalinen hiljaisuus, rakastunut hiljaisuus, vähän ärsyyntynyt hiljaisuus, suuttunut hiljaisuus ja TOSI v—–ntunut hiljaisuus (joista jälkimmäinen voi kestää vuosia tai jopa koko elämän).

Hiljainen suomalainen?

Minä olen jo tähän mennessä oppinut espanjalaisten elekielen. Osittain se oli minulle helppoa, sillä kotonani käytettiin ehkä vähän “epäsuomalaisesti” eleitä hyvinkin paljon. Minun on siis tavallisesti aika helppoa päätellä, mitä mikäkin ele tarkoittaa. Tällä kertaa kuitenkin sattumien johdosta tulkitsin väärin.

Mieleeni tulee toinen väärintulkintani, joka tapahtui ennen kuin muutin Espanjaan: Olin tulkkausmatkalla Pohjois-Espanjassa ja kun olin La Coruñassa juuri saanut vuokra-auton pysäköityä erittäin pieneen tilaan, viereeni ajoi auto, jonka kuljettaja ojensi vasemman käsivartensa eteenpäin, heilautti oikean kämmenensä vasempaan ranteeseensa ja nosti samalla vasenta käsivarttaan.

Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä kaveri tarkoitti. Suomalaisesta perspektiivistä ajattelin, että ehkä hän halusi varoittaa minua siitä, että autoni oli väärin pysäköity (Ha-haa! Kuinka vähän lopulta tiesinkään espanjalaisesta kulttuurista, vaikka luulin tietäväni!). Jäin tuijottamaan kaveria ja levittelin käsiäni ilmaistakseni, etten ymmärrä. Kaveri vastasi toistamalla aiemman eleensä.

Espanjalaisia koiria

Nyt aloin epäillä, että hän yrittää iskeä minua (“Mennäänkö, hei, tonne noin ja pum-pum-pum?”), mutta luotin varmastikin hieman liikaa omaan “viehätysvoimaani”, sillä mies halusi yksinkertaisesti kysyä, olenko lähdössä parkista, jotta hän voisi pysäköidä autonsa paikalleni. Tämä on hyvin yleinen ele Espanjassa, mutta minä en tuolloin ymmärtänyt sitä lainkaan.

Päh. No, nyt ymmärrän, ja ymmärrän myös, että jos joku (italialainen turisti?) pitää nenästään kiinni metrossa ja huutaa: “Nassolo! Nassolo!”, hän tarvitsee nenäliinaa.

Kommentit

Jaa, espanjalaisetko tuijottavat vielä enemmän kuin suomalaiset…?

Suomalaisethan ovat tunnettuja intensiivisestä tuijotuksesta, varsinaisesta porotuijotuksesta. Ehkä tässä porotuijotustutkimuksessa olikin verrattu aasialaisia suomalaisiin. Suomalaiset nimittäin hakkaavat mennen tullen aasialaiset tuijotuskilpailuissa.

Tuntuu tutulta tuo sinun mainitsemasi suomalaisten vaikeneminen lukuisilla eri tavoilla. :)

Hih, tämä oli hauska. Rakastan kultturierojen ja väärinymmärrysten pähkäilyä – aivan kuin ne siitä katoaisivat pölynä kauempaan avaruuteen.

=)

Minulla kesti aika kauan tottua siihen, että espanjalaiset (ja ennenkaikkea lattarit) änkevät keskustellessaan todella lähelle ja tuijottavat intensiivisesti silmiin. No, vajaassa vuodessa totuin, mutta nyt kun olen ollut täällä Pohjolassa jo melkein kaksi kuukautta, olen uudelleentottunut kotimaisiin tapoihin. Niinpä aiemmin tällä viikolla vaivaannuin taas espanjalaisten vaihtarien kanssa oleskellessani. Pitivät varmaan vähän outona. Vaikeaa!

Eleitäkään en oikein hallitse, vaikka tapanani onkin huitoa puhuessani.

Ekan kouluviikon jälkeen mulla on ikävä suomalaista hiljaisuutta. Nämä hollannikkaatkaan kun eivät osaa olla sekunninpuolikastakaan hiljaa.

Celia: Niin, me suomalaiset tuijotamme silloin, kun kukaan ei huomaa…
:-)

Maurelita: Minusta kaikki kulttuurienväliset väärinymmärrykset ovat tosi hauskoja. (Voivat ne tietysti olla aika vakaviakin – riippuu vähän, mitä ja miten ymmärretään väärin!)

Miia: Tuo lähelle tuleminen on tosiaankin toinen kulttuuriero. Suomessahan busseissa tavallisesti mieluummin istutaan yksin, ja jotkut jopa ahdistuvat, jos toinen tulee siihen viereen istumaan. Muistan itse, että minua teininä jotenkin “hävetti” mennä jonkun tuntemattoman kylkeen istumaan. (Istuin silti, mutta se tuntui jotenkin epämukavalta.)

Tuuli: Vai sellaista meininkiä siellä pohjoisessakin! Minun ex-naapurini oli hollantilainen ja hänestä pitäisi kyllä joskus oikein postata erikseen…

[...] vielä lyhyesti edelliseen postaukseeni ja siihen tulleisiin kommentteihin liittyen: Eräs Suomessa asuva espanjalainen mies kertoi minulle, että hänelle meinasi kerran [...]

Entäs se täällä Espanjassa kun autossa ollessa jalankulkija tanssii kuljettajalle tiputanssia?

On joko valot jääneet päälle tai sitten ne pitää laittaa päälle :)

Juu, Anna, ensinnäkin se ele on hassu ja sitä paitsi täällä huomautellaan juuri toisin päin kuin Suomessa, eli “tiputellaan” tai väläytetään valoja, jos ajovalot OVAT päiväsaikaan päällä. (Täälläkin niiden päällä pitämisestä valoisan aikaan olisi minusta hyötyä, ainakin maantiellä.)

Minkälaisilla käsimerkeillä tuolle parkkipaikkaa viittovalle tulisi vastata jos jää tai lähtee pois ?

Kille: Sehän riippuu mielentilasta. Jos on pahalla päällä, niin keskari ylös! No, ei vaan. Esimerkiksi hyvä liike on nostaa etusormi ylös ja heiluttaa sitä edestakaisin, jollei ole lähdössä mihinkään. Jos taas on lähdössä heti, nyökyttely käy ihan hyvin. Jollei ole lähdössä juuri sillä hetkellä, mutta esim. muutaman minuutin päästä (ollaan autoa pakkaamassa tms.), voi nostaa kämmenen eteen vähän samalla tavalla kuin stop-merkkiä näytettäessä. Se tarkoittaa: “Odota.”

Heippa. Täällä Kiinassa noita merkkejä on ja paljon, ja samaten eleitä joita ei pidä tehdä..Öhöm. Kokeiltu muutama..;) Mutta yllättävintä olivat numerot, 1-5 näytetään sormien lukumäärä, mutta 6-10 on erilaiset sormimerkit. Joku aika meni ennenkuin tajusin. Tervehdys täältä Hangzhousta! Saanko laittaa sinut suosikkeihini?

Heippa, Jaanuska. Minulla on pari kiinalaista tuttavaa (ja yksi ihan ystäväkin), mutta noita paikallisia käsimerkkejä en tunne lainkaan (sillä ystäväni/tuttavani asuvat täällä Euroopassa enkä ole koskaan tullut kysyneeksi heiltä aiheesta). Tuota numerosysteemiä en esim. tunne lainkaan, vaan tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun kuulen aiheesta.

Totta kai saat laittaa minut suosikkeihisi, jos haluat. Yritin käydä blogissasi, mutta se näytti olevan salainen, joten en päässyt sinne kommentoimaan.

Vastaa

Vastauksesi:

Kategoriat: