Kävin tänään vähän tuulettumassa insinöörien kanssa eräässä Barcelonan riemukaaren eli Arc de Triomfin lähellä sijaitsevassa baarissa, joka on ns. entinen paikallinen eli oli aiemmin paikallisbaari, nykyiset omistajat ovat kiinalaisia.
Tilasin tiskiltä oluen ja kinkku-juustosämpylän. Olut tuli heti, mutta sen sämpylän kanssa jotenkin kesti, vaikka se oli ihan listalla eikä sikäli mitenkään vaikea valmistaa (kai).
Puolen tunnin (!) kuluttua pöytämme viereen tuli tarjoilija, joka sanoi: “Te olitte pyytäneet tänne jonkun leivän.”
Insinöörikaverini vastasivat yhdestä suusta: “Ei me mitään leipää ole pyydetty.”
…johon minä lisäsin: “Noh, minä pyysin kinkku-juustosämpylän. Onko tämä se vai onko tämä vaan pelkkää leipää?” (Espanjassa ruoan kanssa pyydetään tavallisesti leipää, mikä tarkoittaa leipäannosta, joka tavallisesti on siis pelkkää vaaleaa leipää ilman mitään lisukkeita.)
Vastaukseksi sain: “No, mistäs minä, v*ttu, tiedän, mitä tämä on? Leipää pyydettiin, leipää tulee. V*tustako minä tiedän, mitä te olette pyytänyt!”
(Positiivista tuossa oli se, että teititeltiin.)
Aioin jo avata sanaisen arkkuni kertoakseni muutamia totuuksia leivän ja sämpylän eroista (ja vähän muustakin) sekä asiakaspalvelun parissa työskentelystä, kunnes tajusin, että “tarjoilija” ei ollutkaan tarjoilija, vaan yksi asiakkaista (!).
Rupesin kommentoimaan asiaa insinööreille ja he kertoivat, että itse asiassa edes baarimikko ei ole töissä tuossa baarissa, vaan viereisessä baarissa, ja tulee paikan päälle auttamaan vain silloin, kun hänen varsinaisessa työpaikassaan ei ole töitä.
Baarissa ei ole kuulemma lainkaan (palkattuja) tarjoilijoita eikä myöskään varsinaista baarimikkoa, sillä omistaja ei halua maksaa henkilökunnalle enempää kuin 700 euroa kuussa (ja työajat ovat aamukahdeksasta iltakahteentoista), ja koska espanjalaiset tarjoilijat eivät enää nykyisin, ainakaan ihan helpolla suostu työskentelemään alle tuhannella eurolla kuussa mainituilla työajoilla, omistaja päätti olla palkkaamatta ketään paikallista.
Summa summarum, asiakkaan (eli minun) näkökulmasta(ni): Ostin tänään palveluita normaalihintaan paikasta, jossa minulle, v*ttu, sanottiin, että v*tustako he tietävät, mitä minä olen, v*ttu, pyytänyt, eikä voisi, v*ttu, vähempää kiinnostaa.
Voi, v*ttu, mikä virhe! Haluan, v*ttu, ne euroni takaisin ja heti!
Ja Barcelonaan tuleville matkailijoille tiedoksi: Älkää, v*ttu, ikinä menkö niihin Arc de Triomfin läheisiin ruokapaikkoihin tai muihinkaan kauppoihin. Niissä kun on kuulemma yhtä v*tun ystävällinen palvelu ja jotakuinkin samat omistajat.
(Pahoittelen liioiteltua voimasanojen käyttöä tässä kirjoituksessa.)
Raapusteli: Kafkakoski
Kategoriat:
Barcelona ja Espanja
Mä vaan ihmettelen
